Philip Glass – Metamorphosis
Olli Sirén, piano
Ensikohtaamiseni Philip Glassin musiikin kanssa tapahtui sattumalta vuonna 2009, kun opiskelin Loviisan musiikki-instituutissa. Opettajani, joka oli säveltäjä, esitteli luokalleni joukon säveltäjiä, jotka olivat käyttäneet sitä, mitä hän kutsui minimalistiseksi sävelkieleksi, muun muassa John Cagen, Terry Rileyn, Steve Reichin ja Philip Glassin. Alun perin minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää tämän tyyppisen musiikin merkitystä
– minusta siinä tuntui puuttuvan selkeä johtava ääni, jonka koin olevan klassisen sävellyksen itsestään selvä osa. Tunnin jälkeen opettajamme antoi minulle ja ystävälleni kummallekin kopion poltetusta CD-levystä, jolla oli useita teoksia, muun muassa Philip Glassin oopperan ”Einstein on the Beach” loppuosat. Yksi näistä teoksista, jonka nimi CD:llä oli ”Spaceship”, herätti kiinnostukseni terävillä arpeggioillaan, jotka koostuivat eri tahtilajeissa soivista asteikoista, ja kuuntelin kappaletta seuraavien viikkojen ajan ahkerasti, usein kuin hypnoosissa. Se oli minulle jotain aivan uutta.
Sitten unohdin Glassin muutamaksi vuodeksi.
Kun syksyllä 2012 aloitin yliopisto-opinnot Vaasassa, huomasin olevani yksinäisyyden ympäröimä.
Minulla oli vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita kurssikavereihini, jotka näyttivät puhuvan aivan eri
kieltä kuin minä, vaikka kyseessä olihan myös suomenruotsi. Siksi vietin paljon aikaa kirjaston sähköpianon ääressä (vaikka minun olisi pitänyt lukea tentteihin). Eräänä päivänä selailin pianon nuotteja, ja kas, sieltä löysin beige-mustan nuottivihkon: ”Philip Glass Solo Piano”. Hetken ajan tuntui siltä, kuin olisin tavannut vanhan ystävän uudelleen! Aloin harjoitella kirjan ensimmäistä teosta: ”Metamorphosis”. Nuottikirjassa kappaleen jälkeen seurasi vielä kaksi muuta: ”Mad rush” ja ”Vichita vortex sutra”. En koskaan edes ehtinyt harjoitella niitä, sillä jo saman syksyn ja talven 2012 aikana jätin nuottikirjan sivuun, kun olin soittanut ”Metamorphosisin” läpi pari kertaa. Etsin edelleen johtavaa ääntä, ja lopulta toistuvat osat alkoivat tuntua minusta tylsiltä. Mutta ajattelin itselleni, että voisi silti olla hauskaa esittää teos jossain, jonain kauniina päivänä. Ja se kaunis päivä koitti reilut kaksitoista vuotta myöhemmin, kun sain esittää teoksen (entisessä) Lovisa Kafferosterissa tammikuussa 2025. Nyt aikaa on kulunut vielä lisää, ja haluan tarjota teille mieleenpainuvan pyhäinpäivän aattona tämän teoksen sävelten säestyksellä – teoksen, joka on kulkenut mukanani läpi ajan, mutta jota minulla on edelleen vaikea täysin ymmärtää. Ehkä kuulet kellon tikittävän tai näet pilvien muodostavan kuvioita taivaalla. Tai ehkä muistatkin jotain, muiston, joka on muuttanut muotoaan
ajan myötä. Täydennän konserttia lyhyellä kappaleella nimeltä ”Sorg”, jonka lapsuudenystäväni
Frank Jungner on säveltänyt soolopianolle tänä vuonna, 2026. Hänellä on muuten yhä tallessa kopionsa siitä
palaneesta CD:stä… Erityinen kiitos vanhalle musiikkiteorian opettajalleni Jukka Koskiselle, joka tutustutti minut Glassiin.
– Olli Sirén
Lippu 15 € ovella
